NIMITTÄIN tänään taas ei mennyt kaikki ihan niin kuin elokuvissa. Myöhästyin ilmeisesti just ja just bussista, joka olis tullut meiän kautta kotiin (eilen se tuli yli kymmenen minuuttia pyynikintorilta koskipuistoon, tänään alle 6...). Paunun busseista mulla ainakin oli jo valmiiksi ei-niin-hyviäkin kokemuksia, tosin muutaman oikein mukavan kuskin ansiosta niitä hyviäkin kokemuksia löytyy.
Hyppäsinpä Koskipuiston pysäkiltä lentokentälle menevään bussiin, ja ajattelin kävellä pari kilsaa kauemmalta pysäkiltä kotiin, tai mennä seuraavalla bussilla. No, bussikuskin suunnitelmat oli vissiin vähän erilaiset. Painoin ajoissa stop-nappia ja menin siihen keskiovien kohdalle oottaan. Kuski päätti sitten ajaa siitä pysäkin ohi, vilkasematta edes muualle kun siihen tiehen. Ajattelin et okei, voin hyvin kävellä siitä seuraavalta pysäkiltäkin, ei se oo niin maailmanloppu. Kunhan vaan pääsisin siitä bussista pois, oli meinaan NIIN kuuma, eikä ilmastointi todellakaan ollut käytössä, vaikka bussin kyljessä toki lukeekin "kylmäilmastoitu".
Seuraavalla pysäkillä oli jo toinenkin nainen jäämässä bussista, mutta eeeei, kuski vaan ajaa pysäkin ohi ihan samalla tavalla kuin edellisenkin pysäkin. Siinä vaiheessa pari muuta matkustajaa (ne ehti ensin!) huus vaan kuskille että hei tossa oli ihmisiä jäämässä kyydistä. Just ennen liikenneympyrää se kuski meinas pysähtyä, mutta painokin kaasua ja huusi vaan, että ette te ton kaiteen yli voi hyppiä (siinä olis ollut ihan nurmikkoinen rinne, mitä pitkin olis hyvin voinut kävellä sen puolen metrin korkusen kaiteen ylittämisen jälkeen), jäätte sitten kyydistä takastulomatkalla.
Edelleen hyvin hikisissä tunnelmissa, niin fyysisesti kun psyykkisestikin, jatkettiin bussissa istumista ensin lentokentälle, sitten varuskuntaan, uudestaan lentokentälle, ja siitä sit takaisin keskustaan päin. Lentokentältä lähtiessä kuski päästi ilmaan toteamuksen "toivottavasti teillä ei ollut kauhee kiire". Tällä kertaa ei onneks ollut, mutta ruuhka-aikaan bussilla matkustaminen väsyneenä ja nälkäsenä ei mun mielestä oo ihan niin herkkua kumminkaan, että semmosen puolen tunnin lisälenkin haluaisin sielä bussissa istua. IHME, kuski pysähty sille pysäkille, jossa olin sen toisen, myöskin lievästi ärsyyntyneen, naisen kanssa jäämässä bussista pois. Kuski ei edes pyydellyt anteeksi!
Nälkäsenä, väsyneenä ja superärsyyntyneenä tuli myös silkasta turhautumisesta ja ärsytyksestä tirautettua pari kyyneltä, aurinkolasien takana turvassa kuitenkin. Bussipysäkiltä kävelin sen pari kilometriä vielä kotiin, kirosin joka askeleella sitä, ettei mulla ollut laastareita edes mukana, muutaman viikon takaset conssien auki hiertämät varpaat huusi meinaan hallelujaa joka ikisellä askeleella. Kotiin onneks pääsin suht ehjänä, vaivaiset 90 minuuuttia sen jälkeen, kun hyppäsin Koskipuistossa Paunulaisen kyytiin.
Löytyykö muilta yhtä hyviä kokemuksia rakkaasta Paunusta?
<3:Janina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttia kiitos! :)